Maanviljelijä Samuel Uusitaloa kiinnostaa mahdollisuus käydä kauppaa metsiensä luontoarvoilla.
Ylä-Tihtarin tilan isäntä Samuel Uusitalo vaikuttaa saavan paljon aikaan. Vuodesta 1561 suvussa kulkeneella maatilalla viljellään kauraa, perunaa ja kuminaa, tarjotaan majoitus- ja metsästysmatkailupalveluita, ja puoliso Anniina Uusitalo pyörittää hevosten kuntoutus- ja treenausyritystä.
Uljaita hevosia laukkaa tilaa ympäröivillä laitumilla tälläkin hetkellä parisenkymmentä. Törmäpääskyt tekevät syöksyjään.
Metsä on viljelijälle vain yksi, mutta tärkeä tulonlähde. Uusitalo omistaa yhteensä 550 hehtaaria monenlaista metsää, joista osan yhdessä veljensä kanssa. Hän on sanojensa mukaan ”hyvin monialainen” metsänomistaja. Se tarkoittaa, että kaikkea metsää ei hoideta yhdellä kaavalla.
”Yhtäällä säästetään luontoarvoja ja toisaalla maksimoidaan tuotto. Metsät ovat tärkeitä matkailubisneksenkin vuoksi, ja maisema tietysti, kun täällä itse asutaan”, Uusitalo sanoo.
Suomessa ollaan käynnistämässä kansainvälisestikin ainutlaatuisia luonnonarvomarkkinoita, joilla metsänomistaja voi saada tuloja parantamalla metsiensä luontoarvoja. Maksajana toimivat yritykset, jotka haluavat korvata toisaalla aiheuttamiaan luontohaittoja tai muutoin kantaa vastuuta ympäristöstä. Tavoitteena on osaltaan pysäyttää suomalaisen metsäluonnon köyhtyminen.
Vapaus valita
”Olisi mulla sellaisia metsiä, jotka voisivat siihen sopia”, Uusitalo sanoo.
Vasta kehkeytyviin luonnonarvomarkkinoihin Uusitalo arvelee perehtyneensä paremmin kuin keskimääräinen metsänomistaja. Ne saavat Ylä-Tihtarin isännältä lämpimän vastaanoton.
”On hyvä, että metsänomistajalla on muitakin vaihtoehtoja tienata metsällään kuin vain myymällä puuta”, Uusitalo pohtii.
Metsänsuojelu on Uusitalolle ennestään tuttu asia. Hänen maillaan on jo yksityisesti suojeltua metsää, ja 10 vuoden määräaikaiseen suojeluun velvoittavien ympäristötukisopimusten piirissä Uusitalon metsiä on kymmeniä hehtaareita. Enimmillä noista palstoista on käynnissä jo kolmas perättäinen kymmenvuotiskausi.
”Yhdessä vaiheessa tein yhteistyötä hiilikauppayksikköjä myyvän yrityksen kanssa”, Uusitalo sanoo.
Kaikki voittavat
Uusitalo sanoo, että hakkuille vaihtoehtoisten tulojen hankkiminen metsästä vaatii nykyisin melko lailla aktiivisuutta. Esimerkiksi ympäristötukien hakemiseen ryhtyminen olisi ollut hankalaa ilman apua.
”Onneksi paikallinen metsänhoitoyhdistys otti alkuun koppia”.
Uusitalo pohtii, että tietoa kyllä löytyy, kun sitä osaa hakea.
”Metsänhoitoyhdistykset ja valtion palvelut ovat tietysti tärkeimmät lähteet. Metsäyhtiöiden ja luontotoimijoiden puolelta voi saada hyvää tietoa, mutta pitää suodattaa vähän tarkemmin.”
Suomalaisissa maanomistajissa on paljon luontoarvoja kunnioittavaa väkeä. Monella on maillaan ”hieno metsä” tai kitukasvuinen räme, joka ei täytä suojelukriteereitä, mutta jota ei haluta hakata heikon kannattavuuden tai luontoarvojen vuoksi. Tällaisiin tilanteisiin luonnonarvomarkkina voisi auttaa: nämä metsät voisivat tuottaa tuloja luontotekojen myötä. Samalla seudun yrittäjille voisi syntyä töitä, esimerkiksi soiden ennallistamisessa.
”Ajattelen, että jos joku yritys ostaisi luontoarvoja täältä minun mailtani, niin voisivat sitten tulla tänne vaikka viettämään tyhypäivää siinä ikään kuin omassa metsässä. Sekin voisi tuottaa työtä vaikkapa paikallisille matkailuyrittäjille.”
Eniten Uusitaloa mietityttää se, miten ostajat lähtevät liikkeelle. Nykyisellään luonnonarvomarkkinoille osallistuminen on vapaaehtoista sekä metsänomistajille että yrityksille.
Ostajia aktivoisi, jos luontoarvokauppa ekologisen kompensaation nimissä olisi joissain tilanteissa velvoittavaa: kaadat metsää yhtäällä, korvaat luontoarvot toisaalla. Siihen Uusitalolla ei ole vahvaa kantaa.
Maanomistajan vapaaehtoisuudesta hän puolestaan ei tinkisi.
”Kun on maat ostettu, verot ja hoitokulut maksettu, niin minä en kritisoi, jos haluaa suojella kaikki tai ei halua suojella mitään. Se on oma asia.”
Luonnonarvomarkkinoiden mahdollisuuksia Keski-Suomessa on kartoitettu tuoreessa selvityksessä.
Artikkeli on toteutettu EU:n osarahoittamassa LUMOAVA-hankkeessa.
