Pro gradu -työssä arvioidaan Keski-Suomen ekologisen verkoston kytkeytyvyyden riittävyyttä luontokadon pysäyttämiseksi
Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen maisterivaiheen opiskelija Jaakko Soimakallion pro gradu -opinnäytetyössä pyritään selvittämään, onko Keski-Suomen maakunnan ekologinen verkosto riittävä ylläpitämään alueelle ominaista luonnon monimuotoisuutta myös tulevaisuudessa eli tukeeko nykyinen verkosto luonnon monimuotoisuuden positiivista kehitystä.
Työ lähestyy siniviherverkoston rakenteellista, toiminnallista ja laadullista määrittämistä ekologisesta näkökulmasta, mikä tarkoittaa siniviherrakenteen luonnon monimuotoisuuden tilan tarkastelua.
Alueellisten siniviheryhteyksien rakenteellinen, toiminnallinen ja laadullinen arviointi edellyttää laajojen luontoalueiden ja luonnon ydinalueiden, sekä niitä yhdistävien merkittävien ekologisten yhteyksien ja pienempien ekologisten käytävien, tunnistamista ja arvottamista. Ekologisen kytkeytyvyyden tila määritetään olemassa olevan paikkatieto- ja muun aineiston pohjalta tilastollisin menetelmin. Ekologista näkökulmaa ja arviota tarkastellaan alan kirjallisuuden, asiantuntija-arvion sekä tutkimusten pohjalta. Työn spatiaaliset analyysit tehdään maakuntakaavan yleispiirteisellä suunnittelutasolla.
Tutkimus tehdään yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa ja tuloksia käytetään maakunnan maankäytön suunnittelun tukena.
Ekologinen verkosto tukee luontokadon torjuntaa
Luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä on asetettu EU-maiden yhteiseksi tavoitteeksi. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on myös tuoreen Keski-Suomen strategian keskeisiä tavoitteita. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa maankäyttö ja maankäytön suunnittelu ovat tärkeässä roolissa. Maakuntatasolla keskeinen työväline on maakuntakaava.
Ekologinen tutkimus on osoittanut, että laajat yhtenäiset luontoalueet pystyvät ylläpitämään suurempaa biodiversiteettiä kuin pienet ja hajanaiset huonosti kytkeytyneet elinympäristöt. Luonnon elinympäristöjen välinen ekologinen kytkeytyvyys antaa lajeille mahdollisuuden siirtyä esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttaman elinympäristömuutoksen tieltä suotuisemmille alueille. Näin ollen luontokatoa voidaan ehkäistä luonnon elinympäristöjen ekologista tilaa ja elinympäristöjen välistä kytkeytyvyyttä turvaavilla ja kehittävillä suojelu- ja ennallistamistoimilla. Työn taustaksi tarvitaan tietoa ekologisen verkoston ja sen kytkeytyvyyden nykytilasta.
Lisätiedot:
Suvi Bayr
ympäristöpäällikkö
040 652 3848
suvi.bayr[at]keskisuomi.fi