Keski-Suomen siniviherrakenteen ja ekologisen verkoston kokoava selvitys on yhden ajan loppu ja toisen alku
Viime vuosien yksi iso haaveeni on ollut muodostaa kokonaiskäsitys Keski-Suomen siniviherrakenteesta ja ekologisesta verkostosta. Työn tarve on noussut monenlaisista lähtökohdista, joista yksi keskeinen on ollut uusiutuvan energian voimakas hankekehitys ja tarve ymmärtää luonnon rajoja.
Samaan aikaan on ollut selvää, että Keski-Suomessa on vuosien mittaan tehty arvokkaita selvityksiä aiheesta ja tietoa on jo paljon olemassa, se vaan on hajallaan. Näin ollen suunnitelmaksi muotoutui koota yhteen olemassa oleva tieto, jotta nähdään, mitä vielä puuttuu.
Mitä siniviherrakenne ja ekologinen verkosto tarkoittavat?
Mutta mistä oikeastaan on kyse, kun puhutaan siniviherrakenteesta tai ekologisesta verkostosta? Siniviherrakenteella tarkoitetaan sitä osaa maakunnan pinta-alasta, joka on rakentamatonta ja kasvullista. Se sisältää suojelu- ja virkistysalueiden lisäksi esimerkiksi vesialueita, metsätalous- ja peltoalueita sekä rakennetun ympäristön kasvullisia alueita. Keski-Suomen pinta-alasta suurin osa on metsää, soita ja vesistöjä.
Ekologinen verkosto terminä kääntää näkökulmaa elinympäristöjen kokonaisuuteen, joka turvaa eliöiden elinolosuhteita ja kokonaisuutena luonnon monimuotoisuutta. Ekologinen verkosto koostuu luonnon ydinalueista, eli eliöstölle tärkeistä elinympäristöistä, sekä yhteyksistä, joita pitkin eliöstö pystyy liikkumaan ydinalueiden välillä.
Alueidenkäytön suunnittelulla yhteensovitetaan toiveita ja tarpeita
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on keskeisiä aluekehittämisen tavoitteita uudessa Keski-Suomen strategiassa. Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen yksi pääsyistä on maankäytön muutokset eli se, että ihminen vie tilaa luonnolta koko ajan enemmän. Ja juuri tästä syystä alueidenkäytön suunnittelu, ja maakuntakaava sen työkaluna, on keskeinen keino torjua luontokatoa.
Alueidenkäytön suunnittelulla pyritään hallitsemaan maankäytön kokonaisuutta ja myös sitä, että luonnolle jää tilaa ihmisen kehittäessä omaa yhteiskuntaansa. Alueidenkäytön suunnittelu on erilaisten toiveiden ja tarpeiden yhteensovittamista. Sen taustaksi tarvitaan tietoa nykytilasta ja arvioita vaikutuksista. Maakuntakaava on maakuntatason maankäytön suunnittelun keskeinen väline.
Keski-Suomen luonto on monimuotoinen yhdistelmä eteläisen ja pohjoisen Suomen luonnon piirteitä. Keski-Suomessa on tunnistettu kaksi laajaa ekologista suuraluetta: Päijänteen ja Suomenselän alueet. Ekologisesti tärkeitä suurempia alueita löytyy lisäksi esimerkiksi Pyhä-Häkin ja Konneveden seuduilta. Keski-Suomessa tyypillistä on, että luontoalueet ovat monin paikoin pirstoutuneet, erityisesti maakunnan keskiosissa. Selvitys tuo esiin tarpeen vahvistaa ekologisia yhteyksiä ja turvata lajien liikkuminen pitkällä aikavälillä.
Seuraavat askeleet ekologisen verkoston työssä
Selvitys on samaan aikaan sekä yhden prosessin loppu, että uuden alku. Työhön lähtiessä tavoitteena oli koota yhteen kaikkea sitä tietoa, mitä vuosien varrella on selvitysten muodossa luotu ja toisaalta, mitä paikkatietojärjestelmissä on saatavilla. Tältä osin kyseessä on loppu: hajallaan olevan tiedon ajan loppu. Uuden alku taas viittaa siihen, että yhteen koottu tieto mahdollistaa työn jatkamisen seuraavaan vaiheeseen eli uuden alkuun.
Uuden alku tarkoittaa käytännössä sitä, että seuraavaksi toivottavasti tartumme vielä tarkemmin Keski-Suomen ekologisen verkoston kytkeytyvyyden ja kattavuuden arviointiin. Lisäksi siirrymme arvioimaan, miltä osin ja millä tavoin ekologista verkostoa olisi hyvä saada maakuntakaavan ohjausvaikutuksen piiriin.
Kaikkiaan teema on monella tapaa ajankohtainen, koska se liittyy taustatietona esimerkiksi sellaisiin kehittyviin teemoihin kuin luonnonarvokauppa ja ekologinen kompensaatio. Mutta se on sitten jo toinen tarina.
Suvi Bayr, ympäristöpäällikkö
Tutustu selvitykseen:
Keski-Suomen siniviherrakenne ja ekologinen verkosto 2026