Keski-Suomen liitossa meneillä oleva LuontoHiili -hanke etsii ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja vaikutusten lieventämiseen luontopohjaisten ratkaisujen avulla. Näitä voivat olla erilaiset viherryttämisen ratkaisut rakennetussa ympäristössä, ennallistaminen laajoilla luontokohteilla, tai hallintotapojen uudelleen suuntaaminen, jotta toimintaa tai rahoitusta voidaan ohjata luontopohjaisia ratkaisuja edistämään.
LuontoHiili -hankkeen alla on valmistunut yksi pro gradu työ. Samuel Saastamoinen Jyväskylän yliopistosta teki tutkimuksen Keski-Suomen kuntien valmiuksista ottaa käyttöön luontopohjaisia ratkaisuja. Hänen tutkielmansa valmistui huhtikuussa 2025.
Luontopohjaiset ratkaisut ovat monihyötyisiä
Tutkimuksen teoriaosuudessa kuvataan, mitä jo julkaistu tutkimuskirjallisuus kertoo luontopohjaisista ratkaisuista ja niiden käyttöhalukkuudesta. Selvisi, että luontopohjaiset ratkaisut voivat pienentää päästöjä epäsuorasti ja suorasti säästämällä resursseja, vähentämällä kaupunkirakenteen sirpaloitumista, edistämällä ympäristöystävällistä käyttäytymistä ja säätelemällä mikroilmastoja (1). Ne voivat myös parantaa luonnon elinympäristöjä, veden- ja ilmanlaatua sekä sosiokulttuurisia oloja. Esimerkiksi paikalliset metsät tarjoavat ekosysteemipalveluja, hillitsevät melua ja lämpötilaa, pienentävät tulvariskiä ja parantavat biodiversiteetin tilaa (3, 4).
Samoin suot parantavat veden laatua, pienentävät tulvariskiä ja suojelevat monia harvinaisia ja uhanalaisia lajeja, ja tuottavat taloudellisia hyötyjä (4). Esimerkiksi Britanniassa tehdyn katsauksen mukaan jokainen soiden ennallistamiseen käytetty £1 tuottaa taloudellisina ja sosiaalisina hyötyinä £4,62. Ennallistamisprojektit voivat myös lisätä työllisyyttä ja kasvattaa talouden bruttoarvoa. Lukuarviot ovat tärkeitä päätöksenteon tuen työkaluja.
Kaupunkirakenteen viherryttäminen palvelee monella tavalla, muttei niinkään hiilen sidonnassa
Kaupunkivihreän eli urbaanin alueen viherryttämisestä puhutaan luontopohjaisten ratkaisujen yhteydessä paljon. Niiden hiilen sidonnan teho ei kuitenkaan vedä vertoja isomman pinta-alan ratkaisuille. Kunnissa tulisikin keskittyä suuriin kokonaisuuksiin, kuten ekosysteemitason ratkaisuihin. Vihertäminen kaupungeissa – kuten puistot, katupuut ja viherseinät – voivat kuitenkin vähentää ihmisten stressiä, parantaa unenlaatua ja mielenterveyttä (5), mutta hiilensidontaa ei tulisi laittaa ainoastaan vihertämisen varaan. Suuremman mittaluokan ratkaisut ovat tutkimusten mukaan myös hyväksyttävämpiä: pienen koon luontopohjaiset ratkaisut koetaan sosiaalisesti ja ekologisesti vähemmän arvokkaina suuriin verrattuina (6).
Yhteistyö ja maanomistajien sitoutuminen avainasemassa
Toteutuksen onnistumiseksi tarvitaan paikallisten toimijoiden osallistumista Läheinen yhteistyö eri sidosryhmien kanssa ja poliittisten päättäjien mukanapito on tärkeää luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönotossa (7).
Sidosryhmiä ovat esimerkiksi maanomistajat, maatalousyrittäjät, institutionaaliset toimijat (esim. aluehallinto ja viranomaiset), yksityiset yritykset esim. maatalouden perheyritykset ja yhteiskunnalliset yritykset, kansalaisjärjestöt, neuvonantajat, vesihallinnon edustajat, luonnon hoidosta ja käytöstä kiinnostuneet yhteisöt sekä ulkoilusta kiinnostuneet ryhmät.
Suomessa myös seurakunnilla, niiden metsäomistuksilla ja metsänkäyttötavoilla on todennäköisesti vaikutusta hiilensidonnan onnistumiseen. Yksityishenkilöiden vaikutus luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönotossa on pienempi kuin auktoriteettien, mutta maanomistajilla ja maanomistajien yhdistyksillä on suuri vaikutusvalta. Tämä koskee varsinkin Suomea.
Kunnilla ja seurakunnilla eriävät näkemykset
Alueet, joilla on potentiaalia lisätä hiilensidontaa Keski-Suomessa ovat entiset turvetuotantoalueet, yli 50 % ojitetut suot sekä kitumaat. Keski-Suomen useat suojelualueet sijaitsevat kitumaiden metsätyypillä, mikä vähentää näiden alueiden suotuisaa määrää uusille toimille. Turvetuotantoalueilla ja ojitetuilla soilla potentiaali on kuitenkin korkea. Kunnittain tarkasteltuna suurin potentiaali löytyi Karstulasta, Pihtiputaalta ja Keuruulta, pienimmät olivat Muuramessa, Luhangalla ja Toivakassa.
Ojitetuilla soilla metsitys voi tuoda hyötyä lyhyellä aikavälillä, mutta pitkän aikavälin vaikutukset riippuvat hydrologian eli vesitasapainon palauttamisesta. Entisten turvetuotantoalueiden osalta sopiva käyttö riippuu vedenpinnan tasosta: vaihtoehtoina hiilensidonnan lisäämiseksi ovat ennallistaminen, metsitys tai maatalous. Kitumaiden metsitys voi lisätä hiilensidontaa pitkällä aikavälillä, erityisesti jos metsänkorjuuta vältetään. Maatalousmaista suurin osa on monivuotisia nurmia (>80 %), joihin hiilensidonnan lisäämistä voi kohdistaa, mutta ruokaturvan vuoksi koko potentiaali ei ole hyödynnettävissä.
Kunnille tehdyn kyselyn mukaan poliittisella ja lainsäädännöllisellä ohjauksella on eniten merkitystä hiilensidontaa koskevassa päätöksenteossa, kun taas seurakuntien edustajat korostivat toimien toimivuuden ja kohtuullisten kustannusten roolia.
Sidosryhmien osallistaminen ja motivointi on tärkeää, jotta luontopohjaiset ratkaisut onnistuvat ja hiilensidontaa voidaan lisätä. Se mikä koetaan motivoivana tai hankaloittavana tekijänä voi vaihdella: Tutkimuksissa on esimerkiksi huomattu, että maanviljelijät olivat huolissaan (rahallisen) kompensaatiohyvitysten saamisen mutkikkuudesta ja työläydestä (8). Toisaalta maanviljelijöitä motivoivat hiilensidontatoimien liiketoimintaedut ja kestävyyshuolet, eivät kompensaatiohyvitykset (8). Pro gradu -tutkielman yksi johtopäätöksistä onkin, että eri sidosryhmien motivaatioiden ja asenteiden tutkimista tarvitaan lisää, jotta luontopohjaista hiilensidontaa voidaan markkinoida eri sidosryhmille heidän intressiensä mukaisesti.
Luontopohjaisten ratkaisujen pitkän aikavälin menestys riippuu hyvin paljon siitä, kuinka alueen asukkaat suhtautuvat niihin (9). Tuore tutkimus vuodelta 2023 (9) suosittaa, että luontopohjaisten ratkaisujen hyväksyttävyyden parantamiseksi tiedotusstrategioissa tulisi korostaa sosiopoliittista ulottuvuutta ja ratkaisujen tehokkuutta, jotka ovat läheisiä ja merkityksellisiä paikallisten ihmisten ympäristössä. Positiiviset käsitykset vaikuttavat ratkaisevasti asukkaiden antamaan tukeen ja päätösten pitkäaikaiseen menestykseen, jonka takia tiedotusstrategioissa ei tulisi ainoastaan jakaa tieteellistä faktaa (10).
Koko tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa.
Samuel Saastamoinen, asiantuntija, Macon Oy
Anna-Kaisa Tupala, ilmastoasiantuntija, Keski-Suomen liitto
Tekstissä viitatut lähteet
(Tekijä(t), julkaisuvuosi, artikkelin nimi, julkaisijalehti, DOI-julkaisutunnus)
1 Pan H., Page J., Shi R., Cong C., Cai Z., Barthel S., Thollander P., Colding J. & Kalantari Z. 2023. Contribution of prioritized urban nature-based solutions allocation to carbon neutrality. Nature Climate Change 13: 862–870, DOI: 10.1038/s41558-023-01737-x
2 Giordano R., Pluchinotta I., Pagano A., Scrieciu A. & Nanu F. 2020. Enhancing nature-based solutions acceptance through stakeholders’ engagement in co-benefits identification and trade-off analysis. Science of the Total Environment 713, 136552, DOI: 10.1016/j.scitotenv.2020.136552
3 Cong C., Pan H., Page J., Barthel S. & Kalantari Z. 2023. Ambio 52: 1297–1313, DOI: 10.1007/s13280-023-01872-x
4 Dicks J., Dellaccio O. & Stenning J. 2020. Economic costs and benefits of nature-based solutions to mitigate climate-change. Cambridge Econometrics, Cambridge, UK: 4–5.
5 Chen K., Zhang T., Liu F., Zhang Y. & Song Y. 2021. How Does Urban Green Space Impact Residents’ Mental Health: A Literature Review of Mediators. International Journal of Environmental Research and Public Health 18(22), 11746, DOI: 10.3390/ijerph182211746
6 Mell I., Clement S. & O’Sullivan F. 2023. Mainstreaming Nature-Based Solutions in City Planning: Examining Scale, Focus, and Visibility as Drivers of Intervention Success in Liverpool, UK. Land, 12, 1371, DOI: 10.3390/land12071371
7 Solheim A., Capobianco V., Oen A., Kalsnes B., Wullf-Knutsen T., Olsen M., Del Seppia N., Arauzo I., Balaguer E. & Strout J. 2021. Implementing Nature-Based Solutions in Rural Landscapes: Barriers Experienced in the PHUSICOS Project. Sustainability 13(3), DOI: 10.3390/su13031461
8 Barbato C. & Strong A.L. 2023. Farmer perspectives on carbon markets incentivizing agricultural soil carbon sequestration. npj Climate Action 2, 26, DOI: 10.1038/s44168-023-00055-4
9 Garciá-Antúnez O., Lampinen J., Raymond C.M., Gulsrud N.M. & Olafsson A.S. 2023. Unpacking public perceptions of carbon sequestration and storage in urban greenery: Implications for the social acceptability of carbon-oriented nature-based solutions. Nature-Based Solutions 4, 100087,
DOI: 10.1016/j.nbsj.2023.100087
10 Bennett N.J. 2016. Using perceptions as evidence to improve conservation and environmental management. Society for Conservation Biology 30(3): 582–592, DOI: 10.1111/cobi.12681